Huonekasvien kastelu

Huonekasvien kastelu on yksi vaikeimmista kotipuutarhurin töistä. Oikean kastelun avulla kasvi kasvaa optimaalisesti ja tuottaa satoa. Vääränlainen kastelu taas näivettää tai mädännyttää kasvin, pahimmassa tapauksessa kasvin voi jopa tappaa vedellä. Kasvien kastelu on yllättävän haastavaa puuhaa. Siksi se onkin nimetty yhdeksi vaikeimmaksi ”puutarhatyöksi” niin ammattiviljeliöiden kuin kotipuutarhureiden keskuudessa. Enkä ihmettele. Oikean annostelun ja kastelutiheyden saavuttaminen on yllättävän vaikeaa.

Kaupallisessa puutarhatuotannossa kasvihuoneissa kasvien kasvuolosuhteet saadaan määritettyä tarkkaan. Kun kasvilajin vaatimukset tiedetään, voidaan säätää kasvihuoneessa lämpötila, ilmankosteus, hiilidioksidipitoisuus sekä kastelu- ja ravinneliuokset optimaalisiksi. Näiden avulla saadaan optimoitua kasvuolosuhteet ja sitä kautta vaikutetaan kasvin kasvuun. Kotioloissa vastaaavanlaisia muutoksia ei voida tehdä. Kasvien on tyydyttävä niihin olosuhteisiin, mitä omistaja kotioloissa voi kasville juuri sillä hetkellä tarjota. Vanhoissa taloissa ilmankosteus on korkeampi kuin uusissa, toisilla tilat ovat kirkkaita ja valoisia, kun taas toiset joutuvat tyytymään pohjoispuolen ikkunoiden tarjoamaan heikkoon valoon.

Tämän vuoksi yleisiä kasteluohjeita on vaikea antaa. Jokaisen kotiolot ovat uniikit ja eri kasvilajien kastelutarpeet ovat erilaisia. Kastelua pitää vain pitkäjänteisesti opetella ja ymmärtää kuinka kodin eri olosuhteet vaikuttavat kasvien toimintoihin (yhteyttämisen tehokkuus). Seuraavat asiat vaikuttavat kasvien vedenkäyttöön kotona:

• lämpötila
• valo-olot
• ilmankosteus

Kasvin yhteyttäminen (eli veden käyttö) tehostuu kun lämpötila ja valon määrä nousee. Keväällä kun kodin valon määrä alkaa kasvamaan, kasvit alkavat yhteyttämään tehokkaammin. Tällöin vedelle on käyttöä. Silloin kasveja kastellaan useammin ja runsaammin. Talvella taas valon määrän vähentyessä kasvit eivät käytä kasvualustaan kaadettua vettä niin paljon, ja silloin kastelua pitää vähentää. Mullassa seisova vesi ärsyttää kasvin juuria ja altistaa juuret juurimädälle. Tämän takia talvikuukausina marraskuusta helmikuun loppuun kasveja kannattaa kastella niukemmin elleivät ne majaile kasvivalon alla. Jos käytät kasveille talvella kasvivaloa, silloin kastelua ja lannoittamista jatketaan normaaliin tapaan. Keväällä maaliskuusta eteenpäin kastelua saa taas nostaa, koska auringon valon määrä lisääntyy nopeasti.

Olen huomannut, että oikea veden määrä kasteltaessa on hyvin subjektiivinen kokemus. Toisille niukka kastelu tarkoittaa toisille runsasta kastelua.

Liikakastelu on yksi yleisimmistä virheistä kastelussa. On erittäin helppoa hoivata ja helliä kasvi hengiltä pelkällä vedellä. Maalla elävät kasvit eivät ole tarkoitettu elämään vesiympäristössä, juuret eivät saa vedessä happea ja maaperässä elävät bakteerit alkavat muodostamaan hapettomissa oloissa juurille kurjat oltavat. Kun juuret voivat huonosti, koko kasvi voi huonosti. Ensimmäiset merkit näkyvät yleensä kasvin lehdissä.

Oikean ruukun valinta on huonekasvien hoidossa tärkeää. Ruukun pohjassa kannattaa olla aina vedelle poistoreikä. Vesi ei saisi jäädä koskaan seisomaan ruukun pohjalle. Jos kastelet helposti liikaa, valitse mieluiten hengittävä ja lasittamaton saviruukku. Saviruukun lasitus pidättää kosteutta paremmin kuin lasittamattoman ruukun. Jos vettä valuu kastelun jälkeen aluslautaselle, kannattaa se käydä kaatamassa pois puolen tunnin päästä. Jos olet istuttanut kasvin muoviseen istutusruukkuun, ja olet sijoittanut sen suojaruukun sisään, kastele kasvi mieluiten keittiöaltaan päällä ja valuta ylimääräinen vesi pois, ennen kuin asetat ruukun takaisin suojaruukun sisään. Sen lisäksi voit kokeilla sopisiko sinun kastelutyyliin altakasteluruukut? Niissä vettä kaadetaan vesisäiliöön ja mittari näyttää kastelutarpeen, muusta sinun ei tarvitse huolehtia. Kaikki viherkasvit eivät tosin sovi altakasteluruukkuun, niihin kannattaa istuttaa tasaisesta kosteudesta nauttivia kasvilaleja.

Oletko jo katsonut meidän valintataulukon? Siellä vinkkaan kasvilajeja, jotka sopivat altakasteluun.

VINKKI!

• Laiskalle kastelijalle suosittelen mahdollisuuksien mukaan altakasteluruukkua tai Olla-kastelupalloa
• Veden kanssa lotraajalle suosittelen lasittamatonta terracotta-ruukkua
• Jos osaat ylläpitää kastelurytmiä, suosittelen sinulle lasitettua keraamista/muovista istutusruukkua huomioiden kasvilajin vaatimukset

Käytä apuvälineitä! Kosteusmittari on todella hyvä apuväline määrittämään mullan kosteus. Sillä voi mitata mullan vaikka jokainen kastelukerta. Myös perinteinen puutikku, esim. iso grillitikku on hyvä ja edullinen väline mullan kosteuden tarkistamiseen. Työnnä tikku multaan, anna sen olla siinä 15-30 min. Jos tikku kostuu, on multa vielä liian kosteaa kasteltavaksi uudelleen.

Tunnistatko tai osaatko lukea kasvisi janoisuuden merkkejä? Opettele tuntemaan kasvisi. Monella kasvilajilla on selkeitä ja helppoja merkkejä ilmaista veden puutetta. Näitä ovat mm. lehtien nuupahtaminen (kasvin soluissa nestejännitys laskee) tai lehtien muuttuminen ryppyisen ja nahkean näköiseksi. Pieni kuivahtaminen ei yleensä tapa kasvia, mutta liikakastelu kylläkin. Jos olet epävarma, onko multa märkää, mittaa mullan kosteus. Jos mittari näyttää ”moist” ja kasvi voi hyvin, voit vielä odotella muutaman päivän ennen kuin kastelet uudelleen.

Kasvien kastelutarve tarkoittaa kasvilajille ominaista vesimäärää, johon se on tuttunut omassa luonnollisessa kasvuympäristössään. Monet huonekasveista ovat kotoisin subtropiikista ja tropiikista, jossa vesimäärä (ilmankosteus, sateet) saattavat vaihdella paljonkin. Tropiikin sademetsän asukkaat ovat tottuneet korkeaan ilmankosteuteen ja runsaisiin sateisiin. Sademetsässä maaperä on hyvin ohut ja valon määrä pohjakerroksessa niukka. Pääsääntöisesti monet tropiikin lajit asustavatkin epifyytteinä muiden kasvien rungoilla. Niiden juuret eivät majaile kosteassa mullassa, koska sitä ei pääse syntymään tropiikin olosuhteissa. Tämän vuoksi tropiikin kasvia (esim. peikonlehti) ei kannata istuttaa pelkkään multaan ja kastella runsaasti.

Sama pätee taas aavikon ja aron lajeihin, näitä ovat mm. kaktukset ja mehikasvit. Aavikoilla sademäärä on vähäinen, tämän vuoksi kaktuksiakin kastellaan erittäin niukasti. Tämä tarkoittaa max. desilitra vettä pienikokoisella kaktukselle 1-2 kertaa kuukaudessa. Mehikasvit ovat taas tottuneet jaksottaisiin sateisiin; silloin kun sataa, kasvi imee vettä rakenteisiinsa ja pullistuu. Lehdet ja runko toimivat kasvin vesivarastona kun on kuiva ajanjakso. Mehikasveille voi kotona antaa vettä kaktuksia enemmän, esimerkiksi 2-3 kertaa kuukaudessa 1-2 desilitraa (riippuen kasvin koosta). Jos olet epävarma, kastele kasveja aluslautasen kautta. Näin et vahingossakaan kaada vettä liikaa, vaan määrät pysyvät maltillisina. Mehikasvit osoittavat janonsa aika helposti: kasvin pinta muuttuu ryppyiseksi kun kasvualusta on ollut liian kuivaa ja omat vesivarastot ovat loppuneet.

Tee kastelusta rutiini. Varaa itsellesi aina tietty viikonpäivä, jolloin käyt kaikki kodin kasvit lävitse. Mittaa mullan kosteus ja tee sen perusteella tarvittavat toimenpiteet. Huomaa, että vuodenaikojen vaihtelu tuo kasteluun haastetta; valon määrän vähentyessä kastelua pitää niukentaa

KASTELUTARVE (suuntaa antava):

Vähäinen: Kastele kasvia noin 2-3 viikon välein ja annan suurimman osan mullasta kuivahtaa
kastelujen välillä
Kohtuullinen: Kastele 1-2 viikon välein, anna pintamullan kuivahtaa (5cm) ennen uutta kastelua
Runsas: Kastele kerran viikossa ja pidä multa tasaisen kosteana koko ajan (ei märkänä). Pintamulta voi hieman kuivahtaa muutaman sentin syvyydeltä

t. Emmi DigiGardenista